Yleinen

Syysretki ja kerhon mestaruus

Kerhomme saaripaikan vuosittaisia tapahtumia ovat kevättalkoot, juhannus ja syystalkoot. Talkoisiin tarvitaan riittävästi porukkaa, jotta saunan uimalaituri saadaan mereen ja rannalle. Muutakin tehtävää on yleensä löytynyt. Syystalkoiden erityispiirre on kilpapurjehdus saaresta kotisatamaan, jota perinteisesti sanotaan kerhon mestaruuskilpailuksi. Kerho järjestää noin 20 muutakin kilpailua vuosittain; tämä poikkeaa useimmista siinä, että reitti on yhdensuuntainen eikä kolmiorata. Se on tasoituskilpailu: kilpailuaikoja painotetaan veneen rakenteeseen perustuvalla LYS-kertoimella.

Sääennusteet rillasivat päivästä toiseen, mutta kisan lähestyessä alkoi näyttää hyvältä eli vastaiselta. Meidän vene purjehtii monia muita paremmin vastatuuleen, mutta sivu- ja myötätuulessa jäämme helpommin jalkoihin.

Talkoolounaalla kuultiin, että monilla muillakin on loki lopettanut pyörimisen näin loppukaudesta, ja arveltiin veneiden hidastumisen johtuvan pohjassa kasvavasta kasvustosta.

Colla Bella ohittaa. Kuva: Eine

Kisapäivän aamuna kuultiin, miten viereisessä veneessä nollailtiin karttaplotteria. Meilläkin on ongelmia plotterin sammumisen kanssa. Laiturin toisella puolella aseteltiin genuaa keulalle. Asetettiin tavoitteeksi, että kunpa pysyttäisiin alkumatkan sivu- ja myötätuuliosuudella edes näköyhteydessä nopeampiin veneisiin, niin olisi kiva lähteä vastatuuliosuudella takaa-ajoon.

Haettiin vauhtia aika kaukaa lähtölinjan takaa, nostettiin purjeet ja kiristettiin vielä rullalla olevaa keulapurjetta ylemmäksi. Käännyttiin kohti lähtölinjaa ja puff, karttaplotteri sammui. Elvytys ei onnistunut, joten paperikarttaan nojaten lähdettiin liikkeelle. Tunnin kuluttua löydettiin toimiva navigointisovellus kännykkään, joten saatiin edes jonkinlainen nopeusmittaus. Ärsyttävästi se mittasi keskinopeutta liian lyhyeltä ajalta, joten lukemat vaihtelivat aallokon vaiheen mukaan.

Alun sivuvastaisella osuudella  teimme muista poikkeavan reittivalinnan, eikä jääty jälkeen niin paljon kuin oli pelätty. Sivu- ja myötätuuliosuudella tovereita pyyhälsi sitten ohitse, huutelivat mukavia ja otettiin valokuvia puolin ja toisin. Tässä kohti juotiin ensimmäiset kahvit ja syötiin voileivät. Koira hoiti tehtävänsä ja haukkui ohittavat veneet.

Porkkalanniemen kärjen jälkeen käännyttiin vastaisempaan tuuleen, ja nyt oli Linjettin vuoro. Matkan varrella jouduttiin tekemään vain pari pientä kurssia korjaavaa halssinvaihtoa, ja itseskuuttaavan fokan kanssa ne on melkolailla sutjakkaampia kuin genoalla. Ehdittiin maistella mandariinejäkin, ja koira sai lohdutukseksi puruluun syötyään sitä ennen nahkahanskaa. Kytönselällä tuulen suuntakulma oli väylään nähden 24 ja 34 asteen välillä, joten me painallettiin yhdellä halssilla siinä missä toiset kryssivät. (Vähän harmittaa, että ei ollut plotteri päällä — olisi ollut kiva vertailla, paljonko lyhyempi matka me purjehdittiin kuin muut). Viimeisestä kilpakumppanista pääsimme ohi vasta aivan maalilinjalla jonka ylitimme siis ensinmäisinä!

Loput voileivät syötiin sitten maaliviivan jälkeen, kuohuviinin kera.

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s