Yleinen

Tapahtumia matkalla talviteloille

(Teki mieli otsikoida ”tapahtumarikas siirtopurjehdus”, mutta äidinkielen opettaja sanoi että -rikas on svetisismi, eikä tuossa paljoa lopulta purjehdittu.)

Matkaan kotisatamasta talvitelakalle varaamme mielellään kolme yötä, sillä näin syksyllä päivät ovat lyhyitä, busseja kotiin kulkee harvakseltaan ja haluamme välttää sumussa ja pimeässä purjehdusta. Mahdollisia viikonloppuja oli kaksi. Niistä ensimmäiselle ennustettiin navakkaa vastatuulta, joten valittiin jälkimmäinen. Sen ennusteet muuttuivat päivä päivältä, ja lähtöpäivän valjetessa valkeni myös tieto että sateista säätä on tulossa.

C5287C0C-EF33-4E91-95F3-4DC536C13A0F_1_201_aMyötäisessä tuulessa purjehdus sujui ajoittaisista sateista huolimatta valoisissa merkeissä. Reivatulla purjeella mentiin ja aallokon takia sidottiin preventterikin. Ihan aluksi tämä tuntui liiottelulta, Käärmesaarten suojissa tuulta oli alle 6 m/s, mutta Kytön selällä alkoi aallokko keinuttaa ja Porkkalanniemen lähestyessä veneessä oli jo pitelemistä. Mäkiluodossa keskituuli kävi jo 17 metrissä ja puuskat 20 metrissä (tuuligraafit alla). Niemenkärjen jälkeen (noin klo 13:20 alla ) oli myötätuulikäännös edessä, purettiin siis preventteri ja aloin vinssata purjetta keskelle. Saaren takaa iski puuska ja paukautti purjeen toiselle puolelle.  Ehdittiin jo todeta että vene kesti tuonkin, kaikki ratsastajat tallella, kun huomattiin, että puomi on murtunut keskeltä. Kone päälle, Upinniemen kainaloon laskemaan purjeita ja matka jatkui konevoimin.

Screenshot 2019-10-20 at 17.48.56
Kirkkonummi, Mäkiluoto. Tummalla keskituuli (m/s), vaalealla puuskat. Lähde http://www.fmi.fi

Ajateltiin pysähtyä kerhosaareen syömään ja pissattamaan koiraa, ja jatkaa siitä vielä Bärösundiin. Hyppäsin noin sadannen kerran saaren tutulle laiturille vedin köyden pollarin ympäri, kiskoin, mutta tuuli painoi venettä vain kauemmaksi. Tuohon suojaisaan lahteen sopii vain tietty itätuuli, ja juuri sellaista oli tarjolla. Ari lupasi ajaa venettä moottorilla lähemmäksi, mutta ilmestyi pian huolestuneen näköisenä kannelle: vaihde ei mennyt päälle. Vaihdevaijeri oli pettänyt edellisvuonna, ja oireet olivat tutut. Yhteisin käsivoimin saatiin kuitenkin vene kiinni, ja lähdin hakemaan koiraa. Märät hanskat ja märät kengät luistivat keulassa, ja niin vajosin hitaasti veneen ja laiturin väliin. Paukkuliivit toimivat ja olivat oikein mukavat.  Olin tyytyväinen että olin vaihtanut kumisaappaat purjehduskenkiin, saappaat jalassa polskuttelu olisi ollut jäykempää. Uiskentelin paikkaan, jossa ennen oli tikkaat. Palasi mieleeni, että ne oli jossain talkoissa näkinkerääjinä otettu pois. Ari tarjosi turvaköyden johon nojaten uin ja kahlasin rantaan. Sieltä sitten ulkohuussille, märät vaatteet pois, urheilukerrastossa veneelle ja kuivaa päälle.

Moni on tippunut veneestä, harvempi lokakuussa. Yllättävää kyllä, missään vaiheessa ei tullut kylmä, vesihän oli +9-asteista. Ja urheilukerrasto lämmittää märkänäkin. Pahinta oli neljän litimärän paitakerroksen massa, sen kanssa en uskaltanut yrittää kiivetä laiturille tai veneeseen. Onni onnettomuudessa oli, että vaikka oltiin siirtopurjehduksella, veneessä oli ylimääräiset pelastusliivit ja riittävästi varavaatteita loppumatkaksi. (On muuten kummallista, että varamuona on katsastettavan veneen pakollinen varuste, varavaatteet ei.)

Vaatteet leviteltiin saunaan kuivumaan ja päätettiin jäädä kerhosaareen yöksi. Arin tutkimukset osoittivat, että vaihdevaijerissa ei ollut tällä kertaa vikaa, vaan se vipu jota vaijeri liikuttaa, oli jumissa. Soitettiin Trossiin ja saatiin sovittua kuljetus Inkooseen seuraavaksi aamupäiväksi. Inkoosta olisi löytynyt mahdollisesti korjaaja seuraavalle viikolle. Syyslomaviikko on ruuhkaisinta aikaa tällä alalla.

Aamu oli iltaa viisaampi, vetolaite saatiin toimimaan, peruutettiin Trossi-kyyti ja nilkutettiin liikkeelle etupurjeen ja moottorin voimin. Rödjanissa tehtiin veneilyuramme nopein lounaspysähdys, 35 min, mutta ehdittiin huomata, että palaneet rakennukset on raivatt pois, ja laiturista länteen oli kirkkaanpunaiseksi maalattuja kiinnittymiskoukkuja.  Toinen yö vietettiin Hangossa, ja lauantaina saavuttiin Taalintehtaalle hyvissä ajoin. Purjeet saatiin kuivattua auringossa, vene siivottua ja bussilla päästiin kotiin.

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s