Purjehdukset

Kolme erilaista purjehdusta

Nauvossa iski väsymys, takana oli kaksi peräkkäistä noin 25 mailin purjehduspäivää. Niinpä päätimme menää Seiliin, noin 6 mailia pohjoiseen. Tuuli oli etelästä 6 m/s, puuskia vain vähän. Viitsisikö sitä edes nostaa purjeita vai puksutellaanko koneella? Ajatus tunnin moottoriajosta ei houkuttanut, siispä purjeet ylös. Reitissä oli todella mukavia sivutuuliosuuksia (45 astetta näennäissuuntana on lempituulensuuntani), ja henkeäpidätellen sormenpäillä ohjattu myötätuuliosuus (virsikirja itseskuuttaavalla fokalla vaatii herkän pinnakäden). 1h 35 min lähtöhetkestä kiinnityimme Seilin Asemalaituriin.

Seilistä lähtöä suunniteltiin aivan toisenlaisissa olosuhteissa: tämä oli lomamme ensimmäinen sadepäivä. Saderintaman etureunassa oli voimakkaita puuskia – sama rintama aiheutti ukkosia, trombeja ja sähkökatkoja ehdittyään mantereen päälle. Lähdimme liikkeelle vasta iltapäivällä, ykkösreivillä. Saavuimme Gullkronaan 19:30, tilaa oli hyvin, ja ehdimme vielä ostaa graavilohta voileivän päälle.

Viimeinen purjehduspäivä oli rankin. Voimistuvaa puuskaista tuulta ennakoiden lähdimme 9:30 ja kiinnnityimme septivierailun jälkeen Taalintehtaalle 13:45. Puuskainen myötätuuli on inhokkituuleni, tällä kertaa käytimme kakkosreiviä ja preventteriköyttä, joka estää puomin heilahduksen. Avomeriosuudella aallokko oli kohtalaista, koko miehistöllä koiraa myöten oli meritaudin oireita. (Itämeren aaltopoiju mittasi merkitseväksi aallonkorkeudeksi aamulla metrin ja iltapäivällä kaksi). Varsinainen tuuliseikkailu alkoi Högsåran länsipuolen rikkonaisessa saaristossa. Heti Norstön jälkeisessä länsi-itä-länsi-viittaviidakossa tuli vahinkojiippi niin että puomi pysy preventterin pitämänä paikallaan, mutta purje pullistui vastapuolelle. Brändön pohjoispäässä vauhti melkein pysähtyi. Tulkitsen sen niin, että tuuli puhalsi saarten yli tuulimittariimme, mutta saarten välissä oli erilaisia pyörteitä ja tyyniä lämpäreitä.
Meillä oli välillä ajatus siivota venettä rauhassa, käydä kenties Norpas-festivaalilla ja Taalintehtaan ravintoloissa, yöpyä veneellä ja käydä kotimatkalla Teijon kansallispuistossa. Satamassa paukkui ja ujelsi (myöhemmin nähtiin 18 m/s puuskat tuulihavainnoissa), ja suursiivous ilman veneen tyhjentämistä tuntui hankalalta. Niinpä päätimme kuitenkin kantaa tavarat autoon ja ajaa kotiin. Loppusäikähdyksenä auto ei startannut (akun lataus ei ollut kestänyt 3 viikon seisotusta) mutta lopulta löysimme toisen polttomoottoriautoa käyttävän veneilijän, jolta saimme sähköä.

(Kuvat ovat Turku Rajakarin mittausasemalta.)

Advertisement

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s