Syyskuisen kummipurjehduksen jälkeen suunniteltiin kuukauden vaihteeseen retkeä, jossa siivottaisiin venettä ja käytäisiin Söderlångvikin omenafestivaaleilla. Sää oli kamala, joten ei menty. Kaksi seuraavaa lauantaita olivat yhtä pahat, joten otettiin maanantai vapaata ja mentiin veneelle vasta sunnuntaina pahimman myrskyn laannuttua. Ajoittaista sadetta ja puuskaista tuulta riitti niin, että siivottiin kaappeja veneen sisällä ja palattiin kaupunkiin. Viime lauantaiksi oli sitten ”luvassa” kaunista säätä; korkeapainetta ja ruskaa hehkutettiin kaikissa uutisissa. Suomen lounaiskolkassa valllitsi kuitenkin puuskainen itätuuli, oman mittarin korkeimmat lukemat yli 16 m/s. Kuvassa on lauantain tuulihavainnot Vänöstä. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä ei enää tuullut, mutta satoi. Aamu valkeni harmaana ja tihkusateisena. Sellaisessakaan säässä eivät purjeet kuivu.
Alkuiltapäivästä sade piti kuuden tunnin tauon, ehdimme purjehtia pienen silmukan lähivesillä ja laskostaa purjeet pusseihin näppärämmin kuin koskaan aikaisemmin. Lazypakista oli iloa tässäkin harjoituksessa iloa; kun reiviköydet ja cunningham oli irroitettu purjehduksen aikana, avattiin mastolta ratsastajien pujotukseen tarkoitettu luukku ja laskostettiin purje suoraan puomin päälle, mistä se keploteltiin pussiinsa ilman mitään laiturilla konttaamisia.
Colla Bella 